...ja ankara sellainen.Nyt tätä kirjoittaessa on yö,klo1:37 ja kun neljä päivää ja kolme yötä olen sairastanut jotain kummallista,uuvuttavaa tautia,niin nyt ei sitten nukuta yhtään,kun pitäisi nukkua.Pää on ollut hälyttävän pahana,yskä niin kova,että sisäkalut meinaa irrota aivastellessa,selkä kuin halolla hakattu ja kova vilu vaikka kaikki flanellit on niskassa mitä talosta löytyi.Onneksi pikkuhiljaa helpottaa.Sunnuntaina söin viimeisen kunnon aterian ja sitten se illalla ilmoitti takaisintulosta,alkoi oksentaminen ja pääkipu ja olimme jo varautuneet sairaalakeikkaan,jos taas iskee infarkti,oireet oli samansuuntaiset.Mutta maanantaihin kun jotenkin kipuiltiin,niin sitten vain nukutti,nukutti...ja minähän nukuin 16tuntia putkeen.Tiistaikin meni sängynpohjalla ja koirat tykkäs ,kun saivat möyriä päivän sängyssä.Aina jostain unen rajamailta heräsin,kun Muru päivysti ikkunaa ja murisi kaikille liikkuville olioille,ettei tänne oo nyt asiaa,emäntä on pipi.Tänään keskiviikkona Lauri toi töistä tullessaan jättituutin jäätelöä ja yhtäkkiä alkoi supernopea paraneminen!Ei vaan,kyllä pahin on ohi onneksi ja toivottavasti ei sama tauti palaa muutamaan vuoteen...ällöttää oikein oma olotila,kun ei jaksa muuta kuin vettä juoda ja vetää peittoa korville.Paljon mukavampaa on touhuta töitten parissa ja juoda välillä mukillinen kaffia.Huomenaamulla jo toivonmukaan kaffikin menee alas...
